Basaliooma

Tyypillisiä alueita basalioomalle ovat kasvot, päälaki, nenän ja silmien ympäristö, ylävartalo ja kädenselät. Basaliooma kehittyy pidemmän ajan kuluessa. Merkittävää taudin synnyssä on koko elinaikana kertynyt UV-säteilyn kokonaismäärä, ei niinkään ihon satunnainen palaminen. UV-säteilylle altistumisen jälkeen kuluu tyypillisesti noin 20−30 vuotta, ennen kuin tauti kehittyy syöväksi. Tämän vuoksi sairastuneet ovat yleensä iäkkäitä, yli 50-vuotiaita.

Tyvisolusyövät kasaantuvat samoille ihmisille. Tiedetään, että jopa yli puolet tyvisolusyövän saaneista saa jonkin toisen tyvisolusyövän myöhemmin. Tämän vuoksi ihon säännöllinen seuranta on tarpeen vielä hoidon jälkeen.

Riski sairastua basalioomaan

Auringon UV-säteilyn osuus ihosyöpien synnystä on 60–90%. Ihon palaminen ja esimerkiksi jatkuva altistuminen auringolle ulkotyön muodossa aiheuttavat ihosyöpiä.

Basaliooman oireet

Basaliooma näkyy iholla muutoksina, jotka vaihtelevat sen mukaan, mikä basaliooman muoto on kyseessä.

Basaliooman diagnosointi

Lääkäri tunnistaa basaliooman usein jo ulkonäön perusteella. Diagnoosi varmennetaan patologisella tutkimuksella, jossa tautimuotoon saadaan myös lopullinen selvyys.

Basaliooman hoito

Hoidoksi riittää yleensä paikallinen hoito, sillä tauti ei juuri lähetä etäpesäkkeitä. Tietyn tyyppiset tyvisolusyövät saadaan usein hoidettua jopa ilman leikkausta. Basalioomaa ei kuitenkaan tule jättää hoitamatta, sillä hoitamattomana se leviää hallitsemattomasti ympäröiviin kudoksiin. Pieni osa tyvisolusyövistä saattaa jopa levitä paikallisesti niin suureksi, että leikkaushoito ei enää ole mahdollista. Kirurginen hoito riittää suurimmalla osalle potilaita, ja esimerkiksi sädehoitoa tarvitaan erittäin harvoissa tapauksissa.